Kävin iltapäivällä juoksemassa. Lenkkipolut olivat eilisten sateiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Lähes koko matka oli pelkkää märkää loskaa ja vesilätäkköä. Jokaisella askeleella liuin puoli askelta taakse ja puoli askelta sivulle. Jalkanikin kastuivat jo alkumetreillä litimäriksi. Tavallisesti minua olisi todennäköisesti alkanut hyvin äkkiä vituttaa tuollaisissa olosuhteissa juokseminen, mutta tänään en jaksanut välittää. Olin niin innoissani siitä, ettei lonkassani tuntunut koko lenkin aikana pienintäkään kipua tai kolotusta... Eikä ole tuntunut sen jälkeenkään. Ilmeisesti se alkaa siis vihdoin olla parantunut. Ihanaa! Tämä tyttö alkaa taas juosta.