Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoitettua tänne. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi jaksanut tai halunnut. En vaan ole oikein keksinyt mitään kerrottavaa. Elämäni sujuu vaihteeksi ihan hyvin. Olen saanut pari tenttikirjaa luettua ja käynyt ahkerasti salilla. Lenkilläkin kävin eilen, mutta liukkaassa loskassa oli sen verran vaikea juosta, että taidan odottaa vielä viikon tai pari, ennen kuin aloitan taas säännöllisemmän lenkkeilyn. Luennoilla en ole ollut, mutta en jaksa potea huonoa omaatuntoa siitä. Itsenäinen lukeminen taitaa sittenkin sopia minulle parhaiten... ainakin tällä hetkellä. Sopimusoikeutta pänttään oikeastaan ihan mielelläni, sen verran mielenkiintoista se on, eikä kirjanpitokaan kovin kamalalta tunnu. Enää en epäile, ettenkö opiskelisi oikeaa alaa, vaikka välillä kyllä vieläkin arveluttaa, miten kestän viettää seuraavat neljä tai viisi vuotta kirjojen kimpussa. Se ei kuitenkaan ole tämän hetken murhe, joten turha kai sitä on stressata.

Tänään se sitten alkoi, neljän päivän kulutushysteria. Täytyy myöntää, etten itsekään voinut vastustaa kiusausta mennä heti aamusta katsomaan, mitä kaikkea Stocka tällä kertaa tarjoaa hullun halpoihin hintoihin. Olihan siellä vaikka mitä kivaa, mm. Vero Modan trenssitakki ja ONLY:n farkut molemmat vain 19,90. Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni ja jättämään nuo hyllyyn. Jotain pientä piti kuitenkin saada. Ostin leffan, albumin Postcrossingin kautta saamilleni korteille sekä orkidean. Rahaa meni loppujen lopuksi vähän reilu parikymppiä, eli enemmän kuin oli tarkoitus. Noh, pitäähän sitä vähän hemmotella itseään, kun kerrankin on varaa.

Saa nähdä kuinka kauan tuo kukkaparka säilyy hengissä. Epäilen, ettei kovin monta viikkoa. Olen nimittäin täysin toivoton kasvien kanssa. Tähän mennessä olen onnistunut tappamaan joka ikisen viherkasvin, jonka koskaan omistanut (kaktukset mukaan lukien). Useimmat ovat kuolleet kuivuuteen, mutta muutama on kokenut myös päinvastaisen kohtalon ja homehtunut liiallisen kastelun seurauksena. Tuo orkidea on kuitenkin niin kaunis, että aion tosissani yrittää tsempata sen kanssa. Voisin vaikka aloittaa ottamalla selvää, miten sitä pitää hoitaa, etten heti tee jotain väärin.

Tiesittekö, että korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen? Minä ainakin järkytyin, kun kuulin asiasta eilen. Miten poliitikot kehtaavat kauhistella pidentyneitä opiskeluaikoja, kun yhteiskunta ei tue opiskelijoita tarpeeksi? Opintorahahan ei nykyisellään riitä monilla edes kaikkein välttämättömimpiin menoihin. Ei mikään ihme, ettei opintopisteitä kerry päättäjien toivomaan tahtiin, kun täysipäiväisen opiskelun lisäksi opiskelijan täytyy käydä säännöllisesti töissä riittävän toimeentulon takaamiseksi. Onneksi joku on nostanut tämän ongelman esille ja alkanut kerätä adressia tilanteen korjaamiseksi. Jos et ole vielä laittanut nimeäsi listaan, ole kiltti ja tee se nyt.

Kävin iltapäivällä juoksemassa. Lenkkipolut olivat eilisten sateiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Lähes koko matka oli pelkkää märkää loskaa ja vesilätäkköä. Jokaisella askeleella liuin puoli askelta taakse ja puoli askelta sivulle. Jalkanikin kastuivat jo alkumetreillä litimäriksi. Tavallisesti minua olisi todennäköisesti alkanut hyvin äkkiä vituttaa tuollaisissa olosuhteissa juokseminen, mutta tänään en jaksanut välittää. Olin niin innoissani siitä, ettei lonkassani tuntunut koko lenkin aikana pienintäkään kipua tai kolotusta... Eikä ole tuntunut sen jälkeenkään. Ilmeisesti se alkaa siis vihdoin olla parantunut. Ihanaa! Tämä tyttö alkaa taas juosta.