Tällä hetkellä kaikki kismittää. Koulua on takana vasta kolme päivää, ja jo nyt tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Luennot ovat silkkaa kärsimystä. Vaikka kuinka yritän keskittyä, suurin osa siitä, mitä luennoitsija sanoo, menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tätä menoa en ikinä pääse luentokuulustelusta läpi. Ehkä olisi sittenkin parempi idea unohtaa luennoilla istuminen ja käyttää se aika tenttiin lukemiseen...

Siitä päästäänkin seuraavaan valittamisen aiheeseen, nimittäin kurssikirjojen saatavuuteen. En voi käsittää, miten meidän oletetaan lukevan tentteihin, kun kurssikirjoja ei riitä opiskelijakirjastossa kuin murto-osalle opiskelijoista. Jos haluaa saada kirjat, täytyy olla liikkeellä todella hyvissä ajoin. Ikävä kyllä, silloin kirjat joutuu myös palauttamaan todella hyvissä ajoin ennen tenttiä, koska varauksia on aina kymmenittäin. Voihan kirjat tietenkin myös kopioida, mutta kun luettavia sivuja on sadoittain, se on yllättävän kallista ja aikaa vievää lystiä. Kirjojen ostaminen taas, niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, ei opiskelijabudjetilla tule kyseeseen. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jää lyhytlainojen kanssa kikkaileminen. Tätä menetelmää minä olen tähän mennessä suosinut, vaikka se vaatiikin jatkuvaa kirjastossa ravaamista, eikä kotoa lähtiessä voi ikinä olla varma ehtiikö joku muu lainamaan sen ainokaisen paikalla olevan lyhytlainakappaleen, ennen kuin itse pääsee perille. Tiedekunnassa kyllä ollaan tietoisia huutavasta kirjapulasta, mutta sen ratkaisemiseksi ei tunnuta tekevän mitään. Päinvastoin, uusi opintoputki vain pahensi tilannetta, kun tenttikierrosten määrä väheni ja sen seurauksena samaan aikaan samaan tenttiin lukevien määrä kasvoi.

Pitkä juoksulenkki tekisi nyt todella hyvää. Lenkkipolulla kaikki murheet aina unohtuvat ja lenkin jälkeen olo on kuin uudelleensyntyneellä. Mutta, eipä minulle sallita sitäkään iloa. Lonkkani on vieläkin kipeä maanantain lenkin jäljiltä, joten juoksemisesta on turha haaveilla. Ai että maailma osaakin potkia päähän!