Perjantai oli ennen viikon paras päivä... tai noh, ainakin toiseksi paras heti lauantain jälkeen. Joka tapauksessa, perjantaissa oli aina pientä juhlan tuntua. Raskas viikko oli lopuillaan ja edessä oli kaksi pitkää vapaapäivää. Päivän mittaan oli mukava suunnitella viikonloppua, varsinkin kun tiedossa oli useimmiten jotain kivaa tekemistä. Nykyisin perjantait ovat varsin masentavia. Takana on yleensä enemmän tai vähemmän huonosti mennyt viikko ja edessä taas yksi viikonloppu ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Toisinaan sitä jaksaa vielä perjantaisin elätellä iltapäivään asti toiveita, että jotain hauskaa ajanvietettä ilmenisi, mutta iltaan mennessä sitä joutuu miltei aina pettymään. Tämä perjantai ei ole ollut missään suhteessa poikkeus, eikä viikonloppukaan näytä yhtään sen lupavammalta.

Ai niin, se työpaikka, josta kerroin viime perjantaina, jäi saamatta. Ikävintä asiassa on se, että syy ei ollut minussa vaan firman sisäisessä kommunikaatiokatkoksessa ja huonossa ajoituksessa. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että maailmalla on jotain minua vastaan.