Perjantai oli ennen viikon paras
päivä... tai noh, ainakin toiseksi paras heti lauantain jälkeen. Joka
tapauksessa, perjantaissa oli aina pientä juhlan tuntua. Raskas viikko
oli lopuillaan ja edessä oli kaksi pitkää vapaapäivää. Päivän mittaan
oli mukava suunnitella viikonloppua, varsinkin kun tiedossa oli
useimmiten jotain kivaa tekemistä. Nykyisin perjantait ovat varsin
masentavia. Takana on yleensä enemmän tai vähemmän huonosti mennyt
viikko ja edessä taas yksi viikonloppu ilman minkäänlaisia
suunnitelmia. Toisinaan sitä jaksaa vielä perjantaisin elätellä
iltapäivään asti toiveita, että jotain hauskaa ajanvietettä ilmenisi,
mutta iltaan mennessä sitä joutuu miltei aina pettymään. Tämä perjantai
ei ole ollut missään suhteessa poikkeus, eikä viikonloppukaan näytä
yhtään sen lupavammalta.
Ai niin, se työpaikka, josta kerroin viime perjantaina, jäi saamatta. Ikävintä asiassa on se, että syy ei ollut minussa vaan firman sisäisessä kommunikaatiokatkoksessa ja huonossa ajoituksessa. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että maailmalla on jotain minua vastaan.
Ai niin, se työpaikka, josta kerroin viime perjantaina, jäi saamatta. Ikävintä asiassa on se, että syy ei ollut minussa vaan firman sisäisessä kommunikaatiokatkoksessa ja huonossa ajoituksessa. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että maailmalla on jotain minua vastaan.
Kommentit